perjantai 16. syyskuuta 2016

Vantaan Lastenliitto esittäytyy

Heippa!
Seuravaaksi esittelyvuorossa onkin Vantaan Lastenliitto ja toimistolla häärivä toiminnanjohtaja Inka Kiuru.

Kansallinen Lastenliitto – Vantaan paikallisyhdistys ry:n eli Vantaan Lastenliiton tavoitteena on toteuttaa laadukasta vapaa-ajan toimintaa, joka tukee vanhemmuutta ja tarjoaa lapselle rakentavan kasvuympäristön. Lukukausina järjestämme lapsille iltapäiväkerhotoimintaa, teemakerhotoimintaa sekä erilaisia tapahtumia. Koulujen loma-aikoina Vantaan Lastenliitto järjestää leiritoimintaa päiväleirien muodossa.

Psst. Muutamissa syksyn kerhoissamme on vielä tilaa, ja mukaan voi ilmoittautua kesken kauden. Ja ainiin, syyslomalla järjestettävien Pokemonteemaisten päiväleirien ilmoittautuminen on nyt myös auki. Tässä melkein toivoo, että voisi itse leiriläisenä osallistua Pokemonkouluttajien syyslomaleirille..

Meidät löydät näistä kanavista:
Nettisivut: www.lastenliitto.fi/yhdistykset/vantaa
Facebook: @KansallinenLastenliittoVantaa
Instagram: @lastenliitto_vantaa



Ketäs me ollaan?
Kuka olet ja mitä teet?
Mikä kappale oli hittilistan ykkösenä kun synnyit?
Mikä satuhahmo olisit?
Missä viihdyt?
Mitä sinulta löytyy aina jääkaapistasi?
Mikä on parasta Vantaan Lastenliitossa?

1. Olen 1.8.2016 Vantaan toiminnanjohtajana aloittanut Inka Kiuru. Aiemmin olen työskennellyt sekä Varsinais-Suomen että Satakunnan Lastenliiton yhdistysten piirikoordinaattorina ja Turusta pääkaupunkiseudulle muuton myötä olen löytänyt tieni Vantaan Lastenliittoon.
2. Raptori: Debi Gibson viiraa pääzä mix
3. Hmm. Tämä taisi olla vaikein kysymys. Tein "Mikä satuhahmo olet?" -testin ja siitä tuli vastaukseksi Lumikki. Olisin kyllä ehkä mielummin valinnut jonkun supervoimia (kuten näkymättömyyttä, taikomista tai lentämistä) omaavan hepun.
4. Suomen ja etenkin Turun saaristossa merellä sekä mökillä. Luonnon keskellä rentoutuu aivan eri tavalla kuin kotisohvalla. Onneksi meillä voi myös välillä tehdä etätöitä vaikkapa juuri sieltä mökin laiturilta käsin!
5. Pyrin pitämään vihanneslaatikon aina täytenä, sillä niistä saa kehiteltyä vaikka mitä herkullisia ja helppoja ruokia. Todellisuudenmukaisin vastaus tähän kuitenkin varmaan on maito, sillä toinen puoliskoni on sen suurkuluttaja ja kyllähän sitä pitää myös aina kahvia varten löytyä kaapista.
6. Hyvät työntekijät ja luottamushenkilöt ympärillä sekä vapaus työntekotapojen suhteen. Myös Vantaan Lastenliiton muiden järjestöjen ja kaupungin kanssa tekemä yhteistyö on yksi yhdistyksen ehdottomista plussista!

perjantai 9. syyskuuta 2016

Espoon Lastenliitto esittäytyy

Moikka kaikille!
Syyskausi on saatu pyörimään oikein mukavasti, kerhot ja iltapäivätoiminta ovat käynnistyneet ja suunnitelmat tulevan toiminnan eteen ovat hyvässä vauhdissa. Tässä vaiheessa onkin varmasti hyvä esitellä hieman meidän toimintaamme ja sitä, millaiset tyypit meillä täällä toimistolla hääräävät.


Meidän toimintaa pääset seuraamaan somessa kätevästi seuraavissa kanavissa:
Nettisivut: www.lastenliitto.fi/yhdistykset/espoo
Facebook: espoonlastenliitto
Instagram lastenliitto_espoo

Mikä Espoon Lastenliitto?

Kansallinen Lastenliitto – Espoon Aluejärjestö ry,
ystävien kesken Espoon Lastenliitto, on Espoon alueella toimiva voittoa tavoittelematon lapsi- ja varhaisnuorisojärjestö. Toiminnallamme tuemme turvallista lapsuutta ja onnellista vanhemmuutta. Haluamme omalta osaltamme kasvattaa ihmistaimista rehellisiä, tasapainoisia ja hassuttelevia yksilöitä. Järjestämme laadukasta toimintaa lapsille, varhaisnuorille ja lapsiperheille koko Espoon alueella. Mahdollisuus edulliseen harrastamiseen tarjoutuu ympäri vuoden kun tarjolla on metkaa kerho- ja kurssitoimintaa sekä erilaisia lystikkäitä tapahtumia. Koulujen loma-aikoina riittää tekemistä päiväleirien muodossa.


Ketäs me ollaan?
Kuka olet ja mitä teet?
Mikä kappale oli hittilistan ykkösenä kun synnyit?
Mikä satuhahmo olisit?
Missä viihdyt?
Mitä sinulta löytyy aina jääkaapistasi?
Mikä on parasta Espoon Lastenliitossa?

1. Olen Elina Wilén, olen aloittanut Espoon toiminnanjohtajana 1.8.2016. Ennen tätä olen työskennellyt Lastenliiton Uudenmaan piirijärjestön piirikoordinaattorina. Olen kotoisin Keski-Suomesta Suolahdesta, mutta olen nyt kotiutunut hyvin Helsingin Töölöön hyvien kahviloiden ja ravintoloiden ääreen.
2. Roxette - The Look
3. Aili Somerjoen kirjan Mestaritonttu, koska olen utelias, auttavainen, päättäväinen ja koen että pienikin voi saada suuria aikaan.
4. Juuri avautunut Töölön kirjastossa. Kirjastot ovat aina olleet minulle tärkeitä paikkoja, sillä kirjojen kautta avautuu koko maailma.
5. Hilloa! Mielestäni hillo sopii moneen paikkaan, kuten puuroihin, juustojen kanssa, leivälle ja jogurtteihin. Uusi suosikkini on mustikkahillo.
6. Parasta Espoon lastenliitossa on toiminta, hyvät ohjaajat, yhteistyö ja nauru.

1. Olen Jenni Voutilainen, Espoon Lastenliiton toiminnanohjaaja. Vastaan meillä harrastekerho-, leiri-, ja tapahtumatoiminnasta. Olen ollut Espoossa töissä nyt aika tarkalleen vuoden, sillä olen aloittanut työt syyskuun 2015 alussa. Sitä ennen olen toiminut toiminnanohjaajana Helsingin lastenliitolla. Olen asunut Helsingissä nyt neljä vuotta ja olen kotoisin Kinnulasta, Keski-Suomesta. 
2. Eppu Normaali – Kitara, taivas ja tähdet
3. Olisin Hatuntekijä Liisa Ihmemaassa-sadusta. Tykkään kovasti käsillä tekemisestä ja lähden helposti toteuttamaan uusia ideoita, vaikka ne kuulostaisivatkin hiukan hulluilta. Tykkään myös järjestää erilaisia juhlia, joista teemajuhlat ovat ehdottomia suosikkejani. Lisäksi omaamme melko samanlaisen tyylitajun pukeutumisen suhteen.
4. Tekisi mieli sanoa myös kirjastot, mutta ehkä ei nyt matkita. Olen melkoinen kotihiiri ja viihdyn hyvin kotosalla leipoen, neuloen, lukien tai maalaten. 
5. Kananmunia. Kananmuna on yksi monikäyttöisimmistä ruoka-aineista joita tiedän. Tykkään siitä keitettynä, paistettuna, uppopaistettuna, kokkelina, leivoksissa, pullan päälle voideltuna ja marengissa, näin muutaman mainitakseni.
6. Parasta meillä on ehdottomasti ihmiset, hyvä ilmapiiri ja vapaus tehdä omannäköistä toimintaa.

Lisäksi toimistolla ahertaa meidän ihana iltapäivätoiminnan koordinaattorimme Heli Kostia, johon pääsemme tutustumaan tarkemmin hieman myöhemmin.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Kuulumisia Porin leireiltä


Moikka! Täällä kirjoittelee Jemina, kesätyöntekijä Porista. Sain kesätyön Porin Lastenliitolta leirien apuohjaajana. Työnkuvaani kuului kahden päiväleirin pitäminen, mikä oli hauskaa ja opettavaista. Yksikään päivä ei ollut tässä työssä samanalainen, mikä teki päivistä mielenkiintoisia. Saatoimme juuri päätökseen kesän viimeisen leirin Sirkuksen kadonnut klovni. Haluankin kertoa teille millainen leiri oli apuohjaajan näkökulmasta.


Saimme leirille ensimmäisenä päivänä oikeita sirkuksen osaajia opettamaan temppuja leiriläisille ja meille ohjaajille. Opettelimme nuorallakävelyä, lautasten pyörittämistä, jonglöörausta, tuolitemppuja sekä uusia leikkejä. Päivä päättyi ohjaajille järjestettyyn hienoon sirkusesitykseen, johon leiriläiset olivat opetelleet omat ohjelmanumeronsa. Lautasten pyörittäminen koitui koukuttavaksi, ja sitä harjoittelimme paljon leirin aikana!


Seuraavat päivät menivät leikkiessä, temppuja opetellessa ja toisia kannustaessa. Askartelimme jokaiselle omat naamiot viimeisen päivän naamiaisia varten. Koristelimme mysteeriset pahvitötteröt jotka paljastuivatkin naamiaisten popcorn-kipoiksi, sekä ratkaisimme klovnin jättämiä arvoituksia. Kävimme uimassa läheisellä rannalla, ja lämmittelimme meille lämmitetyssä saunassa. Opettelimme uusia pelejä ja leikkejä, ja nautimme vaihtelevista kesäilmoista, välillä paistatellen auringossa ja välillä sateessa juosten. Leirin kruunasi viimeisenä päivänä pidetyt naamiaiset joihin pukeuduimme ja joissa herkuttelimme. 


Kesätyöstä päiväleirillä ja Lastenliitolla jäi positiivinen kuva. Mukavat ihmiset ympärillä tekee työnkin mukavaksi. Olen ihminen, joka tykkää toimia lasten kanssa ja olen huomannut hakeutuvani usein vastaavanlaisiin työtehtäviin. Koen olevani tärkeässä asemassa, kun saan ohjata ja opettaa lapsia, mutta opetusta tulee myös takaisin. On mahtavaa, että meille nuorille avautuu tilaisuus astua työelämään ja hankkia erilaisia kokemuksia. Kiitos hauskasta kesästä leiriläiset ja työkaverit, nähdään taas!

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Frankin karvakamut: Koulukoira Laku

Frank on toimistokoira, joka viihdyttää meitä Espoon Lastenliiton toimistolla. Tästä vilkkaasta karvakorvasta on ihan parasta osallistua kaikkeen mitä ihmisetkin puuhaavat. Olipa toiminta sitten taidetta, liikuntaa tai vaikkapa makkaranpaistoa nuotiolla, tekeminen maistuu aina yhtä hyvälle! Tästä syystä Espoon Lastenliitto järjestää myös toimintaa, joissa pääosassa ovat kaikenkarvaiset ystävämme.
Koska Frankilla on paljon upeita ja tutustumisen arvoisia eläinkavereita ympäri Suomen, haluamme esitellä heitä karvakamut-haastattelusarjassa. Julkaisemme kuukausittain näiden kavereiden haastatteluita ja tänään esittelyssä on Laku, joka käy kerran viikossa Ruusutorpan koululla opiskelemassa koulukoiraksi.



Kuka olet: 
- Laku, keskikokoinen villakoira, ikää 1,5v
Lempipuuhaasi:  
- Jälkien haistelu                      
Inhokkijuttu:
- Verkkoaitaportti     
Paras temppu (jonka osaat): 
- Hypätä kannon päälle         
Lempiruoka:

- Kanan kaula                                     

Lempparilelu:

- Pehmojänis
Isona haluaisin olla:
-Metsänvartija
Terveisiä lukijoille:
-Tulkaa rapsuttelemaan!

Kiitos haastattelun tekemisestä Nanna Kukkoselle!

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Frankin karvakamut: Lukukoira Börje


Frank on toimistokoira, joka viihdyttää meitä Espoon Lastenliiton toimistolla. Tästä vilkkaasta karvakorvasta on ihan parasta osallistua kaikkeen mitä ihmisetkin puuhaavat. Olipa toiminta sitten taidetta, liikuntaa tai vaikkapa makkaranpaistoa nuotiolla, tekeminen maistuu aina yhtä hyvälle! Tästä syystä Espoon Lastenliitto järjestää myös toimintaa, joissa pääosassa ovat kaikenkarvaiset ystävämme.

Koska Frankilla on paljon upeita ja tutustumisen arvoisia koirakavereita ympäri Suomen, haluamme esitellä heitä koirakamut-haastattelusarjassa. Julkaisemme kuukausittain näiden kavereiden haastatteluita ja ensimmäisenä kamuna esitellään supersymppis espoolainen Börje, joka työskentelee kirjastossa lukukoirana.


 

Kuka olet: 
- minä olen Honeycoat's Beverly Hills Beau syntynyt 2010 Hollywoodissa ja muuttanut tänne Suomeen 2011 ystävänpäivänä.Minut tunnetaan nimellä lukukoira Börje.  Olen  maltankoira ja otin itselleni nimen Börje. Se tarkoittaa "ritaria joka auttaa". Olen lukemisen tukemisen ammattilainen ja sertifioitu ja koulutettu Reading Education Assistance Dog eli Readi. Suomen eka sellainen.
Lempipuuhaasi:
- nautin ihmisen ääneen lukemisesta, jäniksen papanoiden syömisestä, masurapsutuksista. Nautin uimisesta koirien uimarannalla ja meidän saaressa  ja vesikupissa istumisesta pidän myös  tosi paljon :)
Inhokkijuttu: 
- inhoan kurakelejä ja kurahaalaria. Enkä enää pidä isoista tummista koirista, koska viime kesänä yksi luuli mua pupuksi ja yritti tappaa mut kun mä tulin pois koirapuistosta.
Paras temppu (jonka osaat): 
- mä osaan kannustaa ääneen lukijaa. Mä osaan lohduttaa!
Lempiruoka: 
- kana ja riisi, Yrjölän puuro ja kala
Lempparilelu: 
- mä leikin millä vaan, mutta mun mamin neulomuksia on kiva purkaa sitä mukaa kun se yrittää saada niitä valmiiksi. Pallot on myös kivoja ja sitten faijan villasukat. 
Isona haluaisin olla: 
- lukukoirien opettaja, sellanen senior consultant you know, kuten in The States ollaan.
Terveisiä lukijoille:
- Rakastan sinua! Saa rapsuttaa! 

Kiitos paljon vastauksista Börje, olet ihana! Börjen elämään voit tutustua tarkemmin Börjen omassa blogissa

perjantai 29. tammikuuta 2016

Talviretkeilijän nuotioherkut

Tammikuussa on blogin teemana ollut ulkoilu, luonto ja retkeily. Kovien pakkasten jälkeen ainakin etelässä on kohdattu melkoisia vesikelejä ja liukkaita teitä. Se ei kuitenkaan estä retkeilyä, kunhan vaan varustautuu vettä pitävillä vaatteilla ja varoo liukastumista. Ja mikä tärkeintä, muistaa eväät!

Retkeilyyn kuuluu olennaisena osana maistuva välipala. Ulkoilun lomassa ei haittaa edes, vaikka välillä vähän herkuttelisikin - nuotiomakkaran tai juustoruisleivän jälkkäriksi sopii esimerkiksi paahdetut vaahtokarkit. Jos haluaa kuitenkin tehdä vähän erilaista herkkua, voi nuotiolla tehdä esimerkiksi tikkupullaa tai suklaabanaaneja.

 


Tikkupullat

Tikkupullaan tarvit valmiin taikinan - taikina-ainesten kuljetus ja taikinan teko maasto-olosuhteissa voi olla hieman haastavaa.

Tikkupullataikinaan tarvitset:
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
2 rkl sokeria
2 tl leivinjauhetta tai 1 tl kuivahiivaa
1/2 tl kardemumma
1 1/2 dl maitoa
- sekoita ensin kuivat aineet keskenään kulhossa
- lisää kuivien aineiden joukkoon maito.
- mausta taikina kardemummalla (halutessasi voit jättää kardemumman pois)

Taikina kannattaa kuljettaa retkipaikalle kulhossa tai vastaavassa. Paistamiseen tarvit noin sormenpaksuisia puutikkuja (vastaavat kuin makkaratikut).
1. Ota noin nyrkkiin mahtuva pala taikinaa ja rullaa taikina noin sormenpaksuiseksi pötköksi
2. Kiedo pötkö puutikun ympärille. Kietoessa kannattaa huomioida taikinan turpoaminen kypsyessä ja jättää kierteiden väliin hieman tilaa.
3. Kypsennä pulla tikussa tulella. Varo polttamasta pullaa - vältä siis pullan paistoa suorassa liekissä.
Tikkupullan kypsymiseen menee noin 15 minuuttia. Pulla on valmis, kun se irtoaa tikusta helposti. Pulla on tällöin kauniin kullanruskea. Kun olet irottanut pullan tikusta, voit nauttia sen vaikkapa mansikkahillon kanssa.


Mikäli taikinan kantaminen mukana tuntuu työläältä, suklaabanaaneihin tarvitset mukaan vain suklaata ja banaaneja (sekä lusikan syömistä varten).
1. Halkaise banaani pituussuunnassa. Kannattaa pitää banaani "kyljellään" halkaistessa, tällöin se ei pääse huojumaan lämmetessään. Varo, ettet halkaise alapuolen kuorta!
2. Täytä banaani suklaalla. Voit käyttää maitosuklaata, valkosuklaata tai tummaa suklaata oman makusi mukaan. Myös maustetut suklaat toimivat hyvin! Jos kaipaat lisämakeutta, voit laittaa täytteeksi suklaan lisäksi myös vaahtokarkkeja.
3. Laita banaani nuotiolle. Vältä suoria liekkejä, mutta katso kuitenkin, että banaani lämpiää kunnolla.
Banaani on valmis, kun suklaa on sulanut - halutessasi voit sulattaa suklaata vain hieman tai antaa sen sulaa kokonaan. Herkuttele suklaabanaani lusikalla kuoresta kovertaen. Hävitä kuoret asianmukaisesti ja jatka ulkoilmasta nauttimista.


Herkullisia talviretkiä!

maanantai 25. tammikuuta 2016

Lähdetäänkö retkelle?

Siinä missä joulu meni säiden puolesta kovin syksyisissä merkeissä, tammikuu on tuonut mukanaan kunnon paukkupakkaset. Välillä pakkaslukemat ovat olleet jo sen verran alhaisia, ettei ulkoilukaan ole tuntunut kovin houkuttelevalta. Oikeanlaisella varustuksella kuitenkin pärjää kylmemmälläkin säällä. Kerrospukeutumisen nimeen ollaan vannottu varmasti monessa perheessä, ja se onkin ratkaisevassa asemassa kovilla pakkasilla. Vaatteita valitessa kannattaa valita paitsi laadukkaat ja kestävät ulkovaatteet, myös miettiä alusasun ja välikerroksen materiaalit tarkoitukseen sopiviksi. Esimerkiksi puuvillasukat eivät välttämättä ole paras ratkaisu, sillä ne kostuvat nopeasti eivätkä lämmitä enää kosteina samalla tavalla kuin esimerkiksi villa. Vaatteiden kannattaa olla ennemmin liian suuret kuin liian pienet, sillä reilun kokoisiin vaatteisiin mahtuu sisälle hyvin lämmintä ilmaa pitämään kylmyyden loitolla.


Onneksi pakkasen pitäisi nyt hieman hellittää - viimeistään sitten onkin oiva hetki suunnata koko perheen voimin vaikkapa luistelemaan, hiihtämään tai pulkkamäkeen. Vai olisiko sopiva aika tehdä koko perheen voimin pilkkiretki? Ulkoelämyksiä ei tarvitse hakea kaukaa, vaan sopivia retkipaikkoja ja -kohteita voi kurkata esimerkiksi oman asuin- tai vaikka naapurikunnan verkkosivuilta. Oma takapiha tai lähimetsä voi myös olla oivallinen paikka talviretkelle! Useilla ulkoilualueilla on myös nuotipaikka, kota tai vastaava, jossa saa tehtyä lämpimät eväät nuotiolla. Tammikuun viimeisellä viikolla annamme blogissa muutaman vinkin herkullisiksi välipaloiksi nuotiolla tehtynä. Päiväretkillä matkan pituudellakaan ei ole merkitystä - tärkeintä on mukava yhdessä olo ja se, että kaikki viihtyvät. Välillä voi edetä rauhassa talvisia maisemia ihaillen, toisinaan taas ottaa kilpaspurtteja tai leikkiä piilosta etenemisen ohessa.

 

Ulos kannattaa lähteä kylmemmälläkin säällä. Pirteä pakkasilma piristää - ja mikä onkaan sen mukavampaa kuin istua sisään päästyään lämpimän mehumukin ja vaikkapa voileivän ääreen villasukat jalassa. Pirteitä ulkoiluhetkiä kaikille!