keskiviikko 17. elokuuta 2016

Kuulumisia Porin leireiltä


Moikka! Täällä kirjoittelee Jemina, kesätyöntekijä Porista. Sain kesätyön Porin Lastenliitolta leirien apuohjaajana. Työnkuvaani kuului kahden päiväleirin pitäminen, mikä oli hauskaa ja opettavaista. Yksikään päivä ei ollut tässä työssä samanalainen, mikä teki päivistä mielenkiintoisia. Saatoimme juuri päätökseen kesän viimeisen leirin Sirkuksen kadonnut klovni. Haluankin kertoa teille millainen leiri oli apuohjaajan näkökulmasta.


Saimme leirille ensimmäisenä päivänä oikeita sirkuksen osaajia opettamaan temppuja leiriläisille ja meille ohjaajille. Opettelimme nuorallakävelyä, lautasten pyörittämistä, jonglöörausta, tuolitemppuja sekä uusia leikkejä. Päivä päättyi ohjaajille järjestettyyn hienoon sirkusesitykseen, johon leiriläiset olivat opetelleet omat ohjelmanumeronsa. Lautasten pyörittäminen koitui koukuttavaksi, ja sitä harjoittelimme paljon leirin aikana!

Seuraavat päivät menivät leikkiessä, temppuja opetellessa ja toisia kannustaessa. Askartelimme jokaiselle omat naamiot viimeisen päivän naamiaisia varten. Koristelimme mysteeriset pahvitötteröt jotka paljastuivatkin naamiaisten popcorn-kipoiksi, sekä ratkaisimme klovnin jättämiä arvoituksia. Kävimme uimassa läheisellä rannalla, ja lämmittelimme meille lämmitetyssä saunassa. Opettelimme uusia pelejä ja leikkejä, ja nautimme vaihtelevista kesäilmoista, välillä paistatellen auringossa ja välillä sateessa juosten. Leirin kruunasi viimeisenä päivänä pidetyt naamiaiset joihin pukeuduimme ja joissa herkuttelimme. 

Kesätyöstä päiväleirillä ja Lastenliitolla jäi positiivinen kuva. Mukavat ihmiset ympärillä tekee työnkin mukavaksi. Olen ihminen, joka tykkää toimia lasten kanssa ja olen huomannut hakeutuvani usein vastaavanlaisiin työtehtäviin. Koen olevani tärkeässä asemassa, kun saan ohjata ja opettaa lapsia, mutta opetusta tulee myös takaisin. On mahtavaa, että meille nuorille avautuu tilaisuus astua työelämään ja hankkia erilaisia kokemuksia. Kiitos hauskasta kesästä leiriläiset ja työkaverit, nähdään taas!

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Ruun ja Frankin karvakamut: Koulukoira Laku


Ruu ja Frank ovat koirakaverukset, jotka ilahduttavat usein meillä Espoon Lastenliiton toimistolla. Karvakorvistamme on ihan parasta osallistua kaikkeen mitä hoomanit tekevät. Olipa toiminta sitten taidetta, liikuntaa tai vaikkapa makkaranpaistoa nuotiolla, osallistuminen maistuu aina yhtä hyvälle! Tästä syystä Espoon Lastenliitto järjestää muun toiminnan lisäksi myös kivoja kerhoja, kursseja ja leirejä, joissa pääosassa ovat karvaiset koiraystävämme. Kaikki kivat koiratoiminnot löydät Ruu & Frank - logon alta.


Koska Ruulla ja Frankilla on paljon upeita ja tutustumisen arvoisia koirakavereita ympäri Suomen, haluamme esitellä heitä koirakamut-haastattelusarjassa. Julkaisemme kuukausittain näiden kavereiden haastatteluita jatänään esittelyssä on Laku, joka käy kerran viikossa Ruusutorpan koululla opiskelemassa koulukoiraksi.


Kuka olet: 
- Laku, keskikokoinen villakoira, ikää 1,5v

Lempipuuhaasi:  
- Jälkien haistelu                      
 
Inhokkijuttu:
- Verkkoaitaportti     

Paras temppu (jonka osaat): 
- Hypätä kannon päälle          
 
Lempiruoka:

- Kanan kaula                                      
 
Lempparilelu:

- Pehmojänis
 
Isona haluaisin olla:

-Metsänvartija

Terveisiä lukijoille:
-Tulkaa rapsuttelemaan!

Kiitos haastattelun tekemisestä Nanna Kukkoselle!

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Ruun ja Frankin karvakamut: Lukukoira Börje


Ruu ja Frank ovat koirakaverukset, jotka ilahduttavat usein meillä Espoon Lastenliiton toimistolla. Karvakorvistamme on ihan parasta osallistua kaikkeen mitä hoomanit tekevät. Olipa toiminta sitten taidetta, liikuntaa tai vaikkapa makkaranpaistoa nuotiolla, osallistuminen maistuu aina yhtä hyvälle! Tästä syystä Espoon Lastenliitto järjestää muun toiminnan lisäksi myös kivoja kerhoja, kursseja ja leirejä, joissa pääosassa ovat karvaiset koiraystävämme. Kaikki kivat koiratoiminnot löydät Ruu & Frank - logon alta.



Koska Ruulla ja Frankilla on paljon upeita ja tutustumisen arvoisia koirakavereita ympäri Suomen, aloitamme Lastenliiton blogissa koirakamut-haastattelusarjan. Julkaisemme kuukausittain näiden kavereiden haastatteluita ja ensimmäisenä kamuna esitellään supersymppis espoolainen Börje, joka työskentelee kirjastossa lukukoirana.
 

Kuka olet: 
- minä olen Honeycoat's Beverly Hills Beau syntynyt 2010 Hollywoodissa ja muuttanut tänne Suomeen 2011 ystävänpäivänä.Minut tunnetaan nimellä lukukoira Börje.  Olen  maltankoira ja otin itselleni nimen Börje. Se tarkoittaa "ritaria joka auttaa". Olen lukemisen tukemisen ammattilainen ja sertifioitu ja koulutettu Reading Education Assistance Dog eli Readi. Suomen eka sellainen.

Lempipuuhaasi:
- nautin ihmisen ääneen lukemisesta, jäniksen papanoiden syömisestä, masurapsutuksista. Nautin uimisesta koirien uimarannalla ja meidän saaressa  ja vesikupissa istumisesta pidän myös  tosi paljon :)

Inhokkijuttu: 
- inhoan kurakelejä ja kurahaalaria. Enkä enää pidä isoista tummista koirista, koska viime kesänä yksi luuli mua pupuksi ja yritti tappaa mut kun mä tulin pois koirapuistosta. 

Paras temppu (jonka osaat): 
- mä osaan kannustaa ääneen lukijaa. Mä osaan lohduttaa!

Lempiruoka: 
- kana ja riisi, Yrjölän puuro ja kala 

Lempparilelu: 
- mä leikin millä vaan, mutta mun mamin neulomuksia on kiva purkaa sitä mukaa kun se yrittää saada niitä valmiiksi. Pallot on myös kivoja ja sitten faijan villasukat.  

Isona haluaisin olla: 
- lukukoirien opettaja, sellanen senior consultant you know, kuten in The States ollaan. 

Terveisiä lukijoille:
- Rakastan sinua! Saa rapsuttaa! 

Kiitos paljon vastauksista Börje, olet ihana! Börjen elämään voit tutustua tarkemmin Börjen omassa blogissa

perjantai 29. tammikuuta 2016

Talviretkeilijän nuotioherkut

Tammikuussa on blogin teemana ollut ulkoilu, luonto ja retkeily. Kovien pakkasten jälkeen ainakin etelässä on kohdattu melkoisia vesikelejä ja liukkaita teitä. Se ei kuitenkaan estä retkeilyä, kunhan vaan varustautuu vettä pitävillä vaatteilla ja varoo liukastumista. Ja mikä tärkeintä, muistaa eväät!

Retkeilyyn kuuluu olennaisena osana maistuva välipala. Ulkoilun lomassa ei haittaa edes, vaikka välillä vähän herkuttelisikin - nuotiomakkaran tai juustoruisleivän jälkkäriksi sopii esimerkiksi paahdetut vaahtokarkit. Jos haluaa kuitenkin tehdä vähän erilaista herkkua, voi nuotiolla tehdä esimerkiksi tikkupullaa tai suklaabanaaneja.

 


Tikkupullat

Tikkupullaan tarvit valmiin taikinan - taikina-ainesten kuljetus ja taikinan teko maasto-olosuhteissa voi olla hieman haastavaa.

Tikkupullataikinaan tarvitset:
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
2 rkl sokeria
2 tl leivinjauhetta tai 1 tl kuivahiivaa
1/2 tl kardemumma
1 1/2 dl maitoa
- sekoita ensin kuivat aineet keskenään kulhossa
- lisää kuivien aineiden joukkoon maito.
- mausta taikina kardemummalla (halutessasi voit jättää kardemumman pois)

Taikina kannattaa kuljettaa retkipaikalle kulhossa tai vastaavassa. Paistamiseen tarvit noin sormenpaksuisia puutikkuja (vastaavat kuin makkaratikut).
1. Ota noin nyrkkiin mahtuva pala taikinaa ja rullaa taikina noin sormenpaksuiseksi pötköksi
2. Kiedo pötkö puutikun ympärille. Kietoessa kannattaa huomioida taikinan turpoaminen kypsyessä ja jättää kierteiden väliin hieman tilaa.
3. Kypsennä pulla tikussa tulella. Varo polttamasta pullaa - vältä siis pullan paistoa suorassa liekissä.
Tikkupullan kypsymiseen menee noin 15 minuuttia. Pulla on valmis, kun se irtoaa tikusta helposti. Pulla on tällöin kauniin kullanruskea. Kun olet irottanut pullan tikusta, voit nauttia sen vaikkapa mansikkahillon kanssa.


Mikäli taikinan kantaminen mukana tuntuu työläältä, suklaabanaaneihin tarvitset mukaan vain suklaata ja banaaneja (sekä lusikan syömistä varten).
1. Halkaise banaani pituussuunnassa. Kannattaa pitää banaani "kyljellään" halkaistessa, tällöin se ei pääse huojumaan lämmetessään. Varo, ettet halkaise alapuolen kuorta!
2. Täytä banaani suklaalla. Voit käyttää maitosuklaata, valkosuklaata tai tummaa suklaata oman makusi mukaan. Myös maustetut suklaat toimivat hyvin! Jos kaipaat lisämakeutta, voit laittaa täytteeksi suklaan lisäksi myös vaahtokarkkeja.
3. Laita banaani nuotiolle. Vältä suoria liekkejä, mutta katso kuitenkin, että banaani lämpiää kunnolla.
Banaani on valmis, kun suklaa on sulanut - halutessasi voit sulattaa suklaata vain hieman tai antaa sen sulaa kokonaan. Herkuttele suklaabanaani lusikalla kuoresta kovertaen. Hävitä kuoret asianmukaisesti ja jatka ulkoilmasta nauttimista.


Herkullisia talviretkiä!

maanantai 25. tammikuuta 2016

Lähdetäänkö retkelle?

Siinä missä joulu meni säiden puolesta kovin syksyisissä merkeissä, tammikuu on tuonut mukanaan kunnon paukkupakkaset. Välillä pakkaslukemat ovat olleet jo sen verran alhaisia, ettei ulkoilukaan ole tuntunut kovin houkuttelevalta. Oikeanlaisella varustuksella kuitenkin pärjää kylmemmälläkin säällä. Kerrospukeutumisen nimeen ollaan vannottu varmasti monessa perheessä, ja se onkin ratkaisevassa asemassa kovilla pakkasilla. Vaatteita valitessa kannattaa valita paitsi laadukkaat ja kestävät ulkovaatteet, myös miettiä alusasun ja välikerroksen materiaalit tarkoitukseen sopiviksi. Esimerkiksi puuvillasukat eivät välttämättä ole paras ratkaisu, sillä ne kostuvat nopeasti eivätkä lämmitä enää kosteina samalla tavalla kuin esimerkiksi villa. Vaatteiden kannattaa olla ennemmin liian suuret kuin liian pienet, sillä reilun kokoisiin vaatteisiin mahtuu sisälle hyvin lämmintä ilmaa pitämään kylmyyden loitolla.


Onneksi pakkasen pitäisi nyt hieman hellittää - viimeistään sitten onkin oiva hetki suunnata koko perheen voimin vaikkapa luistelemaan, hiihtämään tai pulkkamäkeen. Vai olisiko sopiva aika tehdä koko perheen voimin pilkkiretki? Ulkoelämyksiä ei tarvitse hakea kaukaa, vaan sopivia retkipaikkoja ja -kohteita voi kurkata esimerkiksi oman asuin- tai vaikka naapurikunnan verkkosivuilta. Oma takapiha tai lähimetsä voi myös olla oivallinen paikka talviretkelle! Useilla ulkoilualueilla on myös nuotipaikka, kota tai vastaava, jossa saa tehtyä lämpimät eväät nuotiolla. Tammikuun viimeisellä viikolla annamme blogissa muutaman vinkin herkullisiksi välipaloiksi nuotiolla tehtynä. Päiväretkillä matkan pituudellakaan ei ole merkitystä - tärkeintä on mukava yhdessä olo ja se, että kaikki viihtyvät. Välillä voi edetä rauhassa talvisia maisemia ihaillen, toisinaan taas ottaa kilpaspurtteja tai leikkiä piilosta etenemisen ohessa.

 

Ulos kannattaa lähteä kylmemmälläkin säällä. Pirteä pakkasilma piristää - ja mikä onkaan sen mukavampaa kuin istua sisään päästyään lämpimän mehumukin ja vaikkapa voileivän ääreen villasukat jalassa. Pirteitä ulkoiluhetkiä kaikille!

tiistai 12. tammikuuta 2016

Metsän eläinten talvitouhut

Talvi on tullut! Tänään satelee mukavasti lunta ainakin Etelä-Suomessa, ja pakkastakin on varsin mukavat lukemat ulkoilua ajatellen.

Talviaikaan luontokin elää erilaista elämää kuin kesällä. Talvisessa metsässä on monesti taianomainen, hiljainen tunnelma. Kävellessä lumi narskuu kenkien alla ja varsinkin kovemmalla pakkasella voi kuulla pakkasen paukkuvan puiden oksissa. Talvella monet eläimetkin pukeutuvat talvivaatteisiin. Oletko nähnyt esimerkiksi jäniksen tai oravan? Kesän ruskeansävyinen väritys on vaihtunut valkoisen ja harmaan sävyihin. Talviturkissaan eläimellä on hyvä suojaväri lumen keskellä.


Varsinkin linnuista moni suuntaa talven ajaksi lämpimämmille seuduille etelään. Oletko huomannut, miten kotimaahan jääneet linnut joskus näyttävät kovin pörheiltä? Ne lämmittelevät pörhistämällä höyhenensä ja tarkenevat näin paremmin kylmässä, tuulessa ja tuiskussa. Talviaikaan monet ruokkivat pikkulintuja esimerkiksi lintulaudoilla olevilla siemenillä tai puiden oksiin ripustettavilla talipalloilla. Ruokinnan aloittaessa on tärkeää muistaa jatkaa sitä koko talven ajan.


Kaikkia eläimiä ei kuitenkaan näe talviaikaan. Esimerkiksi karhut nukkuvat talviunta, jolloin ne siirtyvät syksyn aikana pesiinsä ja heräilevät uudelleen vasta kevään koitettua. Tiedätkö muita talviunta nukkuvia tai talven horroksessa olevia eläimiä?

Talvella lumen tullen on hauskaa seurata eläinten jälkiä. Kuinka monen eläimen jäljet sinä tunnistat? Oletko nähnyt kenties jäniksen jälkiä? Entäpä hiiren tai peuran? Tai hui – oletko joskus törmännyt ilveksen jälkiin? Kauniilla ilmalla jälkien tutkiminen on hauskaa puuhaa. Jos jäljet ovat vieraita, kannattaa käydä vaikka lähikirjastossa lainaamassa mukaan opaskirja, jonka avulla voi tunnistaa löytyneitä jälkiä!

torstai 24. joulukuuta 2015

Joulukalenteri, luukku 24

Kansallinen Lastenliitto toivottaa erittäin hyvää ja lämmintä joulua sekä huikeaa uutta vuotta 2016!