perjantai 17. marraskuuta 2017

Aamuvirkkuilua Jyväskylässä


Lastenliiton Järvi-Suomen piiri järjestää Jyväskylässä Aamuvirkku-toimintaa, jonka tarkoituksena on helpottaa perheiden koulu- ja työaamuja, jotta pienten koululaisten ei tarvitse olla kauan aamulla yksin kotona ja jännittää ajoissa kouluun lähtemistä. Aamuvirkku-kerhossa pelaillaan, leikitään, piirrellään, luetaan jne. Toiminnasta pyritään luomaan kiireetöntä ja rauhallista, jotta lapset saavat odotella koulun alkua leppoisissa ja turvallisissa tunnelmissa. Aamuvirkku-kerhot on tarkoitettu 1. – 2. luokkalaisille koululaisille ja ne toteutetaan koulun tiloissa ennen koulupäivän alkua klo 8.00 – 9.00.

Aamuvirkkukerhon vetäjä Anni Turunen kirjoitti kuvauksen päivästään.

7:50
Saavun pyörällä koulun pihaan. Onneksi katuja peittää vain ohut lumikerros, joten matka sujui nopeasti ja turvallisesti. Pihalla ei ole vielä juurikaan lapsia, sillä koulu alkaa vasta kahdenkymmen minuutin päästä. Aamuvirkkulaisia tosin voi odottaa saapuvaksi jo pian. Kaivelen Jälkkäri-tilan oven avaimen taskustani ja käyn sisään. Tällaisessa tilassa toimintaa onkin mukava ohjata: siistiä, tilavaa, viihtyisää ja tarpeeksi pöytäpinta-alaa. Nakkaan takkini naulakkoon ja hiihdän villasukissani peremmälle. Valot auki ja ulko-ovi pois lukkoasennosta. Kaivan esiin aamuvirkkukansion ja tarkistan mitä olin suunnitellut tälle kerralle. Yhteinen liikunnallinen leikki alkuun ja lasten omien toiveiden toteuttamista lopputunnille. Ai niin, lastenviikon kunniaksi olimme eilen askarrelleet kenkälaatikosta postilaatikon, jonne lapset saavat jättää toisilleen kirjeitä ja piirustuksia viikon ajan. Tästä täytyykin kertoa myös tämän aamun ryhmälle. Heistä kun suurin osa ei ollut eilen paikalla.

8:00
Ensimmäinen aamuvirkkulainen kuuluukin kopistelevan eteisessä. Toivotamme hyvät huomenet ja ihmettelemme, kuinka muita lapsia ei vielä näy. No aina on kiva olla eka! Kauaa emme kuitenkaan kerkeä vaihtaa kuulumisia, kun seuraava lapsi tupsahtaa sisään. Ulkovaatteet vaan naulakkoon ja peremmälle, niin saadaan aamu käyntiin. Kerron saapuneille lapsille lastenviikosta ja postilaatikosta, jonne kertyneet postit jaamme ensi viikolla. Korostan, ettei ole pakko kirjoittaa tai piirtää, mutta kaverit varmasti ilahtuisivat muistamisesta. Kerron myös, etten itse lue tai katsele lasten postilaatikkoon pudottamia töitä. Lasten oikeuksien 16 artikla kuuluukin: ”Lapsilla on oikeus yksityisyyteen ja kirjesalaisuuteen.”

8:10
Mahtavaa, saamme vielä kaksi lasta lisää mukaan! Nyt voimmekin aloitella yhteistä aktiviteettia. Soitan kännykästäni musiikkia. Yleensä lapset saavat itse toivoa kappaleita, jos leikimme musiikkipelejä, mutta nyt laitan itsevaltaisesti Coldplayta soimaan. Tuntuu toimivan. Aina kun musiikki pysähtyy, lapset jähmettyvät ja minä huikkaan jonkun tunnetilan, jota kuvastavan ilmeen lapset tekevät. ”Rakastunut” aiheuttaa kikatusta, mutta ”vihainen” näyttää luonnistuvan jokaiselta. Peli saa uuden käänteen, kun lapset alkavat musiikin soidessa jahtaamaan toisiaan mörköinä. Eipä siinä, lienee möröilläkin tunteet, mietin ja muistuttelen mörköjä myös kuuntelemaan musiikkia ja sen taukoamista.

8:25
Paikalle on saapunut vielä muutamia lapsia lisää. Osa haluaa maalata vesiväreillä, joten kaivamme tarvikkeet esiin aamuvirkku-laatikosta. Hups, vesivärien vesi kaatuu touhutessa lattialle! Pieni siivoustauko ja puuhat jatkuvat. Lapset, joita taiteen tekeminen ei tänä aamuna kiinnosta, johdatan lautapelejä täynnä olevan kaapin luokse. Sopiva peli löytyykin yllättävän sopuisasti ja levitämme sen pöydälle. Käymme säännöt läpi ja lapset alkavat pelaamaan. Kaksi taiteilijoista innostuu pelistä ja liittyy seuraamme. Mitä useampi, sen hauskempaa – käydäänpäs säännöt kuitenkin vielä kerran läpi!

8:50
Peli kulkee mainiosti, mutta kello uhkaa lähestyä yhdeksää. Onneksi maalaukset ovat kuitenkin valmiita ja kuivumassa. Vitsit, miten hienoja niistä taas tuli! Kehun taivaan kaunista värisävyä ja tarkasti tehtyjä kukkia. Kerron, että kohta lopettelemme ja pyydän taiteilijoita siivoamaan. Peliporukkaa neuvon pelaamaan vielä yhden kierroksen, jonka jälkeen peli siivottaisiin yhdessä. Kesken lopettaminen taitaa vähän harmittaa (etenkin voitolla olevaa), mutta pelinappulat saadaan kuitenkin laatikkoon ja laatikko kaappiin. Sitten ulkovaatteet niskaan. Välituntikello soikin jo kello yhdeksän merkiksi ja nopeimmat ryntäävät ulos. Loppujen kanssa puemme rauhassa loppuun. Kiitos kun olitte ja hauskaa koulupäivää kaikille! Valot kiinni ja ovet lukkoon, huomenna nähdään taas.