perjantai 27. helmikuuta 2015

Satuja ja kulttuuria

Keski-Suomen Lastenliitto järjestää satutunteja kirjastossa. Helmikuussa satuja lapsille luki Pirita Wahlstedt. Piritan esikoisteos Amorinan helmi ja muita satuja ilmestyi vuonna 2014.
Satutunti oli Keski-Suomen Lastenliitolle kulttuuripäivä, kuulimme hienon tarinan, joka kannustaa lukemaan itsenäisesti ja kunnioittamaan tarinankerronnan kulttuuria.

Oli kivaa ja jännittävää saada lukea lapsille omaa tekstiään. Vaikka olin koeluetuttanut satuja eri ryhmillä ja vastaanotto oli ollut hyvä, oli mielenkiintoista nähdä, miten satutuntilaiset kokivat luetun tarinan. Etukäteen vähän mietitytti, miten 3-vuotiaat jaksavat kuunnella melko pitkiä satuja. Paikalle oli tullut suuri joukko innokkaita kuulijoita perhepäivähoidosta ja päiväkodeista. Vaikka oli jo helmikuun alku, pysyimme vielä jouluteemassa ja tutustuimme Onnin jouluaatto - satuun. Sadussa Onni on tuhma ja kiusaa koiraansa, jolloin koira karkaa. Saadakseen koiransa ja joulumielensä takaisin Onnin on kuljettava jännittävä matka Lappiin. Siellä hän kohtaa tonttuja, Lapin noidan ja taikuutta. Matkalla Onni joutuu moniin koettelemuksiin ja kokee epätoivoa. Onni on kuitenkin rehellinen ja sinnikäs poika ja sen vuoksi matka Lappiin päättyy onnellisesti.

Amorinan helmi ja muita satuja - kirjassa on kuvia, mutta se jättää tilaa myös omalle mielikuvitukselle. Lasten mielikuvitus tuntui satutunnilla lähtevän hyvin liikkeelle, mikä teki tunnista onnistuneen. Lapset pohtivat mm. sitä, miltä sadussa esiintyvä Lapin noita näyttää. Onnin jouluaatto -  sadussa Lapin noita pystyy muuntautumaan linnuksi. Kirjassa on kuva tästä linnusta, jolla on noidan silmät. Lukemisen ohella näytin välillä kuvia kirjasta ja lapset tarkastelivat niitä kiinnostuneina. Erityisesti tämä kuva linnusta kiinnosti. Ehkä siksi, että lintu on hyvin salaperäisen näköinen.

Oli ilo huomata, kuinka hyvin lapset jaksoivat keskittyä ja kuunnella satua, vaikka joukossa oli myös pieniä kuuntelijoita. Varsinkin vanhemmat lapset kuuntelivat hyvin tarkkaavaisesti ja selkeä innostus näkyi kuulijakunnassa. Parasta satutunnilla oli se, että lapset esittivät kysymyksiä ja kommentteja sadusta. Kirjoittajalle lukijoilta saatu palaute on aina todella arvokasta. Toivottavasti satutunnit innostavat lapsia tulevaisuuden lukijoiksi ja ehkäpä myös kirjoittajiksi. Erilaisilla tarinoilla on valtavan paljon annettavaa lapsille. Parhaimmillaan ne tuottavat suurta iloa ja rikastuttavat mielikuvitusta. Ne antavat myös mahdollisuuden hetkeksi sukeltaa maailmaan, jossa kaikki on mahdollista.

Pirita Wahlstedt

tiistai 17. helmikuuta 2015

Laskiaisen perinteet

Laskiainen tunnetaan nykyään laskiaispullasta ja pulkkamäestä. Laskiaiseen liittyy kuitenkin joukko perinteitä ja uskomuksia, joista monet ovat jo unohtuneet.

Monet laskiaisperinteistä liittyvät pellavan, hampun ja villojen kehräämisen päättymiseen. Laskiainen osuu meillä aina talveen, jolloin mäenlasku ja kelkkailu on ollut pitkään perinteenä. Mäenlaskuun on kuulunut erilaisia sananlaskuja. Perinteisesti mäessä on huudettu ”pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, räätikkäitä kun nurkanpäitä ja nauriita kuin lautasia”. Mitä pidemmälle pulkka luistaa, sitä pidempiä pellavia oli luvassa. Lisäksi on uskottu, että naisten tuli pitää hiuksiaan auki ja harjata niitä usein. Näin uskottiin, että pellavista tulee puhtaita, kuituisia, vaaleita ja kiiltäviä.
Sheknows

Ruokaperinteet ovat liittyneet paaston alkamiseen ja niihin on kuulunut paljon erilaisia uskomuksia. Laskiaisena on syöty hyvin rasvaista ja lihaisaa ruokaa, koska seuraavan kerran lihaa on saanut syödä paaston jälkeen pääsiäisenä. Ruoan piti olla hyvin rasvaista ja mitä enemmän rasvaa kiilteli sormissa, sitä paremmin lehmät lypsivät ja siat lihoivat. Nykyäänkin laskiaiseen yhdistetään hernekeitto, pannukakku ja laskiaispullat. Laskiaispullien herkuttelijat jakautuvat kahteen eri leiriin: mantelimassan ja hilloin puolestapuhujiin.

Laskiainen on ennen kaikkea hyvästely talvelle ja laskiaistiistaista voidaan aloittaa kevään odottaminen.

Eteläinen Suomi nauttii hiihtolomasta tällä viikolla, jonka innoittamana jaamme ulkoilun viilentämien sormien lämmittelyyn muutaman idean kaakaon jalostamiseen, kuvan saa suuremmaksi sitä klikkaamalla. Arjen pieniä iloja.  


perjantai 13. helmikuuta 2015

Hellyystankkauksella rauhaa öihin

Kuva Niki Strbian
Levottomat illat ja yöt ovat tuttuja monissa lapsiperheissä. Hellyystankkaus on yksi keino, jolla levottomia iltoja ja öitä voidaan rauhoittaa. Levolliset yöt auttavat koko perhettä jaksamaan paremmin. Hellyystankkauksella tarkoitetaan koko perheen yhteistä hetkeä juuri ennen nukkumaan menoa. Ajatuksena on, että lapsilla on mahdollisuus tankata läheisyyttä, jonka turvin he voivat nukkua yön yli levollisesti.

Oleellisia asioita ovat lämmin, läheinen ja myönteinen tunnelma sekä yhdessäolo. Hetken aikana televisio, tietokoneet ja puhelimet on suljettuina ja valoja himmennetään. Jokainen perhe voi tehdä hellyystankkauksessa asioita oman mieltymyksensä mukaan. Se voi olla sylissä istumista, halailua, sadun lukemista, laulamista tai päivän kuulumisten vaihtoa. Lapsen unilelu kannattaa myös ottaa mukaan.

Hellyystankkauksen kesto määräytyy lapsen iän ja kehitystason mukaan. Se voi olla kestoltaan viisi tai viisitoista minuuttia. Mitä pienempi lapsi sitä lyhyempi hetken tulee olla, jotta lapsi jaksaa olla hetken paikallaan. Rintaruokinnalla oleva lapsi kannattaa imettää hellyystankkauksen aikana. Mikäli lapsi nukahtaa rinnalle, hänet tulee herätellä hellästi ja siirtää hereillä nukahtamaan omaan sänkyyn. Näin siksi, että jos lapselle jää viimeiseksi mielikuvaksi äidin syli ja maidon maku, niin tullessaan seuraavan kerran yöllä kevyen unen vaiheeseen, hän herää ja itkee kunnes saa tilanteen samanlaiseksi kuin se oli nukahtamishetkellä.

Hellyystankkaus kannattaa tehdä jossakin sellaisessa paikassa, johon kaikki mahtuvat ja jossa on mukava olla. Paikaksi ei kannata valita vanhempien sänkyä, jos lapsi siirtyy sieltä omaan sänkyynsä nukkumaan. Hyvä paikka on "ei-kenenkään-maalla" esimerkiksi olohuoneen sohva. Siinä on koko perheen lupa rahoittua ja pysähtyä päivän kiireiden jälkeen.

Hellyystankkaukselle ei ole ikärajaa. Pienet lapset saavat syliä ja kosketusta päivän mittaan useampia kertoja, mutta isompien kohdalla kosketus jää vähäisemmäksi. Murrosikäiset nuoret nauttivat, jos heillä on yhteinen hetki vanhempien kanssa päivän päätteeksi, jossa he voivat kertoa miten päivä on mennyt. Tuohon hetkeen voi samalla liittää myös kosketuksen: hiusten harjauksen tai hieronnan. Jokailtainen rutiini, joka ottaa vähän aikaa, mutta antaa paljon kaikille, voi toimia levollisten iltojen ja öiden rauhoittajana.

Minna Kuosmanen
Unihoitaja, lapsiperhetyön asiantuntija

Julkaistu Lasten kanssa -lehdessä 1/2014

torstai 5. helmikuuta 2015

Runebergin päivän herkkuhetki

Helmikuun herkkukuukauden aloittaa ihana Runebergin torttu, jonka reseptejä on varmasti niin paljon kuin on tekijöitäkin. Alunperin torttu on ilmeisesti ollut Fredrika Runebergin kehittämä leivos miehensä makeannälkään niistä aineksista mitä kaapista löytyy, eli soveltaminen sopiikin tähän torttuun varsin hyvin. Tämä torttu onkin tehty totutusta poiketen irtopohjavuokaan pieneksi kakuksi, mutta oikein hyvin tällä ohjeella saa tehtyä myös muffinsseja tai ihan Runebergin tortuille tarkoitetulla vuoalla.


Runebergin torttu
100g margariinia
1dl sokeria
1kpl kananmunia
1dl vehnäjauhoja
1dl korppujauhoja
1/2dl mantelirouhetta
1tl leivinjauhetta

Pinnalle:
vadelmahilloa
sokerikuorrutetta

Ohjeet:
Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna vaahtoon vatkaten. Sekoita kuivat aineet, lisää ne taikinaan ja sekoita tasaiseksi. Laita taikina vuokaan/vuokiin. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia ja anna jäähtyä. Lisää jäähtyneen tortun päälle vadelmahilloa ja sokerikuorruterengas.

Huom! Torttutaikinaan voit käyttää myös joululta ylijääneet piparkakut tai lisätä taikinaan esimerkiksi ranskankermaa kosteutta antamaan.

tiistai 3. helmikuuta 2015

Valonpäivän kynttilät

Pehmeä siirtyminen tammikuun teemasta helmikuuhun tapahtui, kun Valon nimipäivän kunniaksi kasasimme vanhat kynttilänpätkät uusiokäyttöön ja valoimme niistä uusia kynttilöitä.

Askartelukaupoissa myydään kynttilän valmistukseen tarkoitettua kynttilämassaa, mutta näin pimeään talviaikaan kynttilöiden suurkuluttajalle tahtoo kertyä kaapin pohjille tarvikkeet ihan omasta takaa. Tästä postauksesta löydät ohjeet superhelppojen kynttiöiden tekoon, mutta pieni varoituksen sana: tähän puuhaan on helppo jäädä koukkuun!



Eli; Kynttilänpätkien lisäksi tarvitset sydänlankaa (askartelukaupat), puisia grillitikkuja sekä muotteja joihin kynttilät valetaan. Mainioita muotteja ovat esimerkiksi tyhjät ja puhtaat elintarvikepurkit, kuten maito-, jogurtti- tai mehupurkit.

Kynttilänjämät kannattaa paloitella pienemmiksi ja niistä tulee poistaa kaikki ylimääräinen, kuten vanhat sydänlangat. Valitse muotti jota haluat käyttää ja mittaa muottiin sopiva sydänlanka. Lanka kannattaa jättää hieman pidemmäksi ja lyhentää sitten jälkikäteen sopivan kokoiseksi.



Steariinin voi sulattaa vanhassa kattilassa, tai kuten tässä tapauksessa vesihauteessa metalliastiassa. Hyvä metallinen astia on esimerkiksi tyhjä puhdas säilyketölkki. Steariinin sulattamisen kanssa on oltava varovainen, sillä ylikuumentuessaan se saattaa syttyä palamaan.

Kun steariini on sula, uita siinä leikkaamaasi sydänlankaa niin että se kerää vahaa itseensä, nosta se puutikulla pois kattilasta ja vedä varovasti suoraksi. Varo sormiasi, sillä steariini on kuumaa!

Aseta sydänlanka puutikkua käyttäen muottiin (voit solmia sen tikkuun kiinni niin että se pysyy suorassa. Loistavasti tähän tarkoitukseen sopii myös pyykkipoika). Kaada perään sula steariini ja anna sen jähmettyä.

Jähmettyneen kynttilän saa muotistaan pois helposti, mutta tosi kynttilän voi tehdä suoraan kuumuutta kestävään astiaankin, kuten esimerkiksi vanhaan kahvikuppiin.
Valmiit kynttilät. Korkeampi kynttilä on tehty muoviseen juomamukiin ja matalampi kermaviilipurkkiin.

maanantai 2. helmikuuta 2015

Helmikuun teema: Arjen juhlaa - pienillä teoilla rikkaampi arki




Helmikuussa onkin tiedossa juhlaa jos jonkinmoista! Aina juhlien aiheiden ei kuitenkaan tarvitse olla suuria eikä juhlimiseen tarvita läjäpäin lahjapaketteja.

Helmikuussa jaamme siis blogissa pieniä vinkkejä arjen ilostuttamiseen.

Uusi koulu ei voi olla old school?

Koulu on aina toiminut kehityksen airuena. Sen tarkoituksena on sytyttää lapsissa uteliaisuutta sekä kasvattaa kykyä löytää vastauksia. Ryhmätyö- ja viestintätaitojen kehittäminen on myös koulussa tärkeää.

Tilastokeskuksen mukaan 51 prosenttia aikuisväestöstä seurasi yhteisöpalveluja vuonna 2014. 86 prosenttia väestöstä käytti internetiä, 64 prosenttia jopa monta kertaa päivässä. Tämä on saanut monet pohtimaan, ovatko koulumme aivan tilanteen tasalla. Lapsi, joka on pienestä pitäen leikkinyt vanhempiensa kännyköillä ja tableteilla, on kohdannut koulussa toisenlaisen todellisuuden. Perinteinen kamppailu katkeilevien lyijykynien ja fyysisten tehtävä- ja lukukirjojen parissa on alkanut vaikuttaa vanhanaikaiselta. Onko koulu siis jäänyt ajastaan jälkeen?

Uskon vahvasti ICT-osaamiseen. Tieto- ja viestintäalalla toimineena muistan sen hämmennyksen, jota esimerkiksi uudet internet-portaalit aiheuttivat Suomessa. Olen myös ihmetellyt sitä, ellei oppitunneilla käytetä yhtä kehittyneitä viestintä- ja työvälineitä kuin vapaa-ajalla. Voiko kaikkea tarpeellista silti oppia netissä surffaamalla, sähköisiä aineistoja käyttämällä tai kaverien ja opettajan kanssa chattiessä?

Lapset on hyvä opettaa koodaamaan ja hallitsemaan esimerkiksi kymmensormijärjestelmän hienoudet. On kuitenkin järkevää suhtautua maltilla myös ICT-alan kehitykseen. Pahimmillaan huuma voi johtaa nopeasti vanhentuviin tekniikkahankintoihin ja opetuksen laadun ja vaikuttavuuden ohentumiseen. Parhaimmillaan taas voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä esimerkiksi oppimateriaaleissa.

Luonnollisia jarruttavia tekijöitä uusien työvälineiden käyttöönotolle on muun muassa opettajien tietotaito. Myös lasten oppimisen kannalta on syytä edetä harkiten. On muun muassa tutkittu, että sähköisesti opiskeltaessa opiskelijoille ei välttämättä synny yhtä jäsentynyttä kuvaa eri kokonaisuuksista, kuin silloin, kun asiat omaksutaan perinteisistä kirjoista. Käsin kirjoittamisella muuten kuin koneella naputellen on myös merkittävä vaikutus asioiden sisäistämiseen.

Toivon, että yhtä useampi koululainen ja opettaja pääsee koulussakin harjoittamaan omaa tietoteknistä osaamistaan ja työelämässä tarvittavia uusia oppimisen ja työskentelemisen tapoja. Samalla meidän on muistettava ihmisen kognitiiviset ja fyysiset erityspiirteet ja kunnioitettava ihmisen luonnollisia tapoja oppia. Terveeseen elämiseen ja oppimiseen kuuluu myös tulevaisuudessa muutakin kuin näyttöpäätteiden äärellä notkumista!

Anne-Mari Virolainen
Kansanedustaja
Puheenjohtaja, Kansallinen Lastenliitto ry