maanantai 4. toukokuuta 2015

Anna onni lapselle, pistä arki liikkeelle!

Uusi liikuntalaki astuu voimaan 1.5.2015. Sen päätavoite on edistää eri väestöryhmien mahdollisuuksia liikuntaan, väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä fyysistä toimintakykyä ja lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä.

Liikuntalain tavoitteena on edistää koko väestön liikuntaedellytysten kehittämistä.

Haasteita kuitenkin riittää. Liikkuminen ei ole enää osa kaikkien nykyihmisten arkea. Osa meistä harrastaa liikuntaa enemmän kuin aiemmin, ongelmana on kasvava liikkumaton aika kaikilla. Aika kuluu pääsääntöisesti istuen tai maaten. Seuraukset näkyvät heikentyvänä fyysisenä kuntona, terveyshaittoina ja kasvavina terveydenhuoltokuluina. Maailman terveysjärjestön (WHO) linjauksissa fyysinen passiivisuus on nostettu jo neljänneksi yleisimmäksi kuolinsyyksi maailmassa.

Liikkuva elämäntapa opitaan lapsena. Tulevaan hallitusohjelmaan olisi syytä saada mukaan joustavan koulupäivän idea, jossa integroidaan toiminnallisuus osaksi koulun arkea ja muiden oppiaineiden kokonaisuutta. Myös kuntakohtaisten opetussuunnitelmien tulee huomioida liikkumisen merkitys jokaisen lapsen kasvua ja kehitystä tukevana tekijänä. Käytännön työkaluksi sopii Liikkuva koulu – konsepti, jossa tavoitteena on tunti fyysistä aktiivisuutta päivittäin.

Terveyserojen kaventamisen näkökulmasta on järkevää lisätä harrastusmahdollisuuksia joustavan koulupäivän aikana. Koulutilojen käyttöä tehostamalla, välineistöä hyödyntämällä ja eri toimialojen määrärahoja järkevästi kohdentamalla voidaan järjestää lapsille ja nuorille mielekästä tekemistä. Samalla helpotetaan perheiden ajankäytöllisiä haasteita ja vaikutetaan liikunnan yhdenvertaiseen saavutettavuuteen järjestämällä kerhotoiminta osana koulupäivää.

Entä sitten vapaa-ajan liikkuminen, urheilu harrastuksena? Ohjatun liikunnan harrastaminen seuroissa on kallistunut selvästi, eikä kaikilla perheillä ole varaa maksaa lapsen tai nuoren urheiluseuraharrastusta. Terveyserot kasvavat, ja uhkana on perheiden jakautuminen urheilevien ja ei-urheilevien yhteiskuntaluokkiin. Syyt hintatason nousuun ovat moninaiset. Harrastuskustannukset ovat nousseet siinä missä yleinen kustannustasokin. Seuratoiminta perustuu enenemässä määrin asiakkuuteen ja kuluttamiseen. Monessa lajissa harjoittelutahti on kiihtynyt, vaatimus vain yhden lajin harrastamiseen on aikaistunut ja kilpailukausi pidentynyt. Tämä lisää tarvetta vuokrata tiloja, käyttää palkattua henkilökuntaa ja kuskata lapsia ympäriinsä.

Hyvä tavoite on jokaiselle lapselle ainakin yksi harrastus. Seurojen kannattaa nostaa harrastusten kulut paremmin esiin. Joidenkin kuntien päätös antaa alle 18-vuotiaiden harrastusvuorot seurojen käyttöön maksutta saa kannatusta myös. On syytä etsiä yhdessä kaikki keinot jolla lasten ja nuorten tilakustannuksia saadaan alaspäin - liikuntaan satsattu euro on investointi hyvinvointiin. Helsingissä on arvioitu pyörätiehen satsatun euron tuovan kahdeksan euron hyödyn.

Meidän kannattaa järkevöittää lasten harrastetoiminnan tukipolitiikkaa kokoamalla eri avustusmuodot yhteen ja korostaa toiminnan avustamisessa yhteistyöhankkeita, työllistämistä, monilajisuutta ja seurojen välistä yhteistyötä. Otetaan tavoitteeksi tukea harrastamisen monipuolisuutta, helpottaa perheiden ajankäyttöä sekä hyödyntää julkisia varoja kestävällä tavalla.

Liikkuvan koulun ja seuratoiminnan lisäksi tarvitaan asennemuutos, jolla liikunnallinen elämäntapa on lasten ja nuorten tavallista arkea, koulumatkoja, kavereiden kanssa vietettyä aikaa, välitunteja ja liikkumista paikasta toiseen, unohtamatta päiväkotien liikuntaa, pihapelejä ja perheliikuntaa. Siihen mahdollisuudet tehdään kunnissa kaavoituksessa, liikennesuunnittelussa, ja toimintaohjeissa. Lopulta perheiden ja meidän aikuisten asenne ja esimerkki ratkaisee.

Sari Rautio
Valo ry:n ja Suomen Vammaisurheilu VAU:n hallituksen jäsen sekä Perheliikuntaverkoston puheenjohtaja sekä Hämeenlinnan kaupunginhallituksen pj, neljän lapsen äiti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti