perjantai 8. toukokuuta 2015

Äiti, sinä olet tähti

Vanhemmuus on täynnä tunteita. Äitinä ehtii yhden päivän aikana käymään valtaisan tunteiden kirjon läpi; ilosta kyyneliin, onnistumisesta riittämättömyyteen, naurusta hampaiden kiristymiseen. Lapset tuovat elämään paljon, ja kaiken keskellä pitäisi muistaa myös pitää itsestään huolta ja olla itselleen kiltti. Lapsiperheen arki on palikoiden sovittelemista oikeille paikoilleen, jossa kysytään ymmärtämisen taitoa.

Vanhempana ja etenkin äitinä saa osakseen paljon arvostelua. Vaikka perhe on oman arkensa paras asiantuntija, kommentit lasten hoidosta, ruokailuista ja nukkumisesta, ja hoitojärjestelyistä osuvat ja uppoavat. Kipeimmin arvostelu kolahtaa, kun se tulee läheltä. Äiti ottaa nopeasti arvostelun ja kommentit henkilökohtaisesti, vaikka ne eivät olisi sellaiseksi tarkoitettukaan. Työn ja perheen yhteensovittaminen on haastavaa, mutta ei mahdotonta. Hoitopaikka, jossa lapsi viihtyy, on vanhempien työpäivän sujumisen kannalta kultaakin kalliimpaa. Mikään ei kuitenkaan tyhjennä kalenteria niin tehokkaasti, kuin sairastunut lapsi. Lapsimyönteistä ajattelua kaivataan työpaikoilla yhä useammin ja asennemuutosta siihen, että myös isät jäisivät useammin sairaan lapsen kanssa kotiin. Vanhemmuutta pitää jakaa sekä kotona että työpaikoilla.

Päivä pienen lapsen kanssa kotona voi välillä tuntua pitkältä. Rutiinit rytmittävät kotona olevan vanhemman arkea, kun toiset ovat kodin ulkopuolella elämässä omaa arkeaan. Silloin, kun tyhjyys iskee, on lähdettävä ulos. Kahden talvilapsen äitinä olen monesti hikipäässä pukenut huutavia lapsia toppapukuihin, mutta joka kerta se on kannattanut. Vaikka lähteminen olisi pelkästään maidon hakemista kaupasta, se helpottaa jaksamaan. Järjestöt järjestävät paljon erilaisia äiti-lapsi-kerhoja, kaupungeista löytyy perhekahviloita ja leikkipuistosta löytyy melkein aina seuraa. Äidille henkireikä on myös ystävä, jonka saa kiinni silloin, kun tarvitsee. Facebookista löytyy hätäkahvi-ryhmiä, joista saa vertaistukea ja auttavia käsiä.

Vanhemmille on tärkeää, että apua on saatavilla. Avun tarpeesta riippuen, sitä voi antaa ystävä, puoliso, hiekkalaatikkorinki tai neuvola. Tärkeää on, että sitä saa silloin kuin sitä tarvitsee. Jonkun saa puhelimeen, kun epävarmuus iskee. Avun pyytäminen ei saa pelottaa tai hävettää, eikä avun pyytämisen seurauksia saa pelätä. Yksin jaksamisen kulttuuri pitäisi vähitellen murentaa ja kannustaa äitejä ja isiä hakemaan apua, kun arki käy raskaaksi. Matalankynnyksen palvelut ja apu ovat parasta ennaltaehkäisevää toimintaa, mitä lapsiperheille voidaan tarjota.

Katkonaisten yöunien jälkeen äiti on valmiina seuraavaan päivään. Rajoja, rutiineita ja rakkautta päivän ohjelmaan. Ollaan läsnä, luetaan kirjaa, jutellaan, katsotaan yhdessä televisiota, opetellaan pyöräilemään tai puhalletaan saippuakuplia. Jokaiseen päivään sisällytetään kiireetön hetki lasten kanssa. Yllätetään lapsi tanssituokiolla tai muulla hassuttelulla. Ilo nostaa hymyn huulille vielä pitkään.

Herttaliisa Tuure

Toiminnanjohtaja
Kansallinen Lastenliitto ry


Julkaistu huhtikuun Ipanapostissa www.ipanaposti.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti