maanantai 2. helmikuuta 2015

Uusi koulu ei voi olla old school?

Koulu on aina toiminut kehityksen airuena. Sen tarkoituksena on sytyttää lapsissa uteliaisuutta sekä kasvattaa kykyä löytää vastauksia. Ryhmätyö- ja viestintätaitojen kehittäminen on myös koulussa tärkeää.

Tilastokeskuksen mukaan 51 prosenttia aikuisväestöstä seurasi yhteisöpalveluja vuonna 2014. 86 prosenttia väestöstä käytti internetiä, 64 prosenttia jopa monta kertaa päivässä. Tämä on saanut monet pohtimaan, ovatko koulumme aivan tilanteen tasalla. Lapsi, joka on pienestä pitäen leikkinyt vanhempiensa kännyköillä ja tableteilla, on kohdannut koulussa toisenlaisen todellisuuden. Perinteinen kamppailu katkeilevien lyijykynien ja fyysisten tehtävä- ja lukukirjojen parissa on alkanut vaikuttaa vanhanaikaiselta. Onko koulu siis jäänyt ajastaan jälkeen?

Uskon vahvasti ICT-osaamiseen. Tieto- ja viestintäalalla toimineena muistan sen hämmennyksen, jota esimerkiksi uudet internet-portaalit aiheuttivat Suomessa. Olen myös ihmetellyt sitä, ellei oppitunneilla käytetä yhtä kehittyneitä viestintä- ja työvälineitä kuin vapaa-ajalla. Voiko kaikkea tarpeellista silti oppia netissä surffaamalla, sähköisiä aineistoja käyttämällä tai kaverien ja opettajan kanssa chattiessä?

Lapset on hyvä opettaa koodaamaan ja hallitsemaan esimerkiksi kymmensormijärjestelmän hienoudet. On kuitenkin järkevää suhtautua maltilla myös ICT-alan kehitykseen. Pahimmillaan huuma voi johtaa nopeasti vanhentuviin tekniikkahankintoihin ja opetuksen laadun ja vaikuttavuuden ohentumiseen. Parhaimmillaan taas voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä esimerkiksi oppimateriaaleissa.

Luonnollisia jarruttavia tekijöitä uusien työvälineiden käyttöönotolle on muun muassa opettajien tietotaito. Myös lasten oppimisen kannalta on syytä edetä harkiten. On muun muassa tutkittu, että sähköisesti opiskeltaessa opiskelijoille ei välttämättä synny yhtä jäsentynyttä kuvaa eri kokonaisuuksista, kuin silloin, kun asiat omaksutaan perinteisistä kirjoista. Käsin kirjoittamisella muuten kuin koneella naputellen on myös merkittävä vaikutus asioiden sisäistämiseen.

Toivon, että yhtä useampi koululainen ja opettaja pääsee koulussakin harjoittamaan omaa tietoteknistä osaamistaan ja työelämässä tarvittavia uusia oppimisen ja työskentelemisen tapoja. Samalla meidän on muistettava ihmisen kognitiiviset ja fyysiset erityspiirteet ja kunnioitettava ihmisen luonnollisia tapoja oppia. Terveeseen elämiseen ja oppimiseen kuuluu myös tulevaisuudessa muutakin kuin näyttöpäätteiden äärellä notkumista!

Anne-Mari Virolainen
Kansanedustaja
Puheenjohtaja, Kansallinen Lastenliitto ry

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti